MRI-lausunnot päättyvät usein toteamukseen: “ei kipua tai päänsärkyä selittävää”. MRI kuvaus tehdään pitkän ajan kuluessa maaten. Ko olotila vastaa lähinnä arkussa makaamista. Tällöin esim. juuriaukkojen tilavuus ja muoto on erilainen kuin esim. nostotyössä ja samoin välilevyn korkeus voi olla suurempi.

Aamulla ihmiset ovat pidempiä kuin illalla. Jos potilaalla on hermokompressio-oireita, myös yöllä voi makuukuvaus olla luotettava. Kipu ja päänsärky eivät näy kuvissa. Kipututkimuksia ovat anamneesi, status, kipupiirros, kipusanat, lääkekokeilut ja puudutukset.

Kipukarttoja on saatavilla eri rakenteiden osalta hyvin tarkkoina. Esim. nivelten C1/2 kipusäteilykartat ovat hyvin selviä ja niskapäänsärky on usein arvioitavissa niiden avulla. MRI on hyvä tutkimus infektioissa, kasvaimissa, lihastaudeissa jne mutta luuston osalta sen tarkkuus on huono.

Kartiokeilatutkimukset antavat hienoa ja tarkkaa kuvaa luustosta. Makuukuvauksilla toiminnallisten oireiden tutkiminen ei onnistu alkuunkaan. Voi ottaa vain kantaa siihen sopiiko liikkumattomaan makuutyöhön vai ei.

Toivomuksena on, että kliinikot eivät pyytäisi selityksiä kivulle MRI-lääkäriltä ja toisaalta MRI-lääkärin tulisi lausua vain ne asiat mitkä näkyvät MRI-kuvissa. Kivun selittäminen tulee jättää kliinikolle. Tähän sopii myös IASP.n uusi kivun määritelmä:”Kipu on kudoksen vaurioitumisen tai vaurioitumisen uhkaan liittyvä epämiellyttävä aistimus ja tunne-elämys tai tällaista muistuttava kokemus”.