ENNEN LEIKKAUSTA
Olen menossa selkäleikkaukseen selkäydinkanavan ahtauman vuoksi. Taso l4/5. Leikkaus on 5.9.2017. Vastaanotot on suljettu 30.11.17 asti. Pyrin hoitamaan tuona aikana kiireelliset reseptien uusinnat yms. Tarvittaessa pyrin ottamaan yhteyttä ja yhteydenottopyynnön voi jättää vastaanottopaikkoihin.
Selkäni on ollut kipeä jo monen vuosikymmenen ajan. Alussa oli noidannuolia ja instabiliteettia. Tukiliivistä oli hyötyä pahimmissa kipujaksoissa. Tuossa vaiheessa luisteluhiihto oli hyvää kuntoutusta. Sauvakävelyä olen harrastanut jo 1984 lukien. Sitten kivut ovat lisääntyneet niin että niitä on ollut joka päivä ja yö. Pehmeällä patjalla en ole voinut nukkua vuosiin. Selkä on jäykistynyt eikä kestä kuormitusta. Jos olisin ollut rakennusmies tai putkimies niin olisin ollut työkyvytön jo kymmenen vuotta sitten. Tilanne pahentui nyt keväällä pitkän lentomatkan jälkeen ja tällöin tuli myös virtsaamisen hitautta.
Nykytila on hankala. Molempiin nilkkoihin tulee hermosirinää, oikea kantapää on tunnoton ja tuntuu kuin sukka olisi mytyssä (olen useasti yrittänyt oikaista sukkaa – ei apua). Oikea jalkaterä läpsyy ajoittain. Pakaroihin tulee sähköiskuja kuin sähkölätkällä. Lastenlapsia ei voi kantaa sirinä jalkoihin pahentuu. Maasta ei saa tavaroita. Yskäisy sattuu (yskäisy aiheuttaa laskimoihin paineaallon joka iskee ahtaaseen kohtaan). Pitää ähistä ja puhista (tämä nostaa rintakehän painetta ja vakauttaa selkää). Nukun jalat tyynyllä. Kävelymatka on lyhyt ja joutuu istumaan usein. Aamulla ei saa sukkia jalkaan. Onneksi on kesä ja nykymuoti sallii sukattoman elämisen. Kivut eivät tässä ole varsinainen ongelma vaan se että ei voi tehdä juurikaan mitään. Kipulääkitys ei tässä paranna toimintakykyä olennaisesti.
LEIKKAUKSEN JÄLKEEN
Leikkaus 050917 on ohi ja toipumassa ollaan.
Kolkuttelin sairaalan ovia aamulla klo 0700 ja sitten osastolle jossa sain sairaalamuodin mukaiset asut, rannetunnistimen ja esilääkityksen. Vuoteella sitten heräämöön tai tässä oikeastaan nukutukseen. Viimeiset sanat jotka muistan oli tämä sitten kirveltää ja kirvelsi se. Sitten heräsin ja kaikki oli ohi. Selkä oli kipeä. Osastolle jossa en saanut vielä kiinteää ruokaa mutta kehuin annettua smoothieta (suomalaisista viinimarjoista) niin että sain sitä ainakin litran. Tippa, katetri ja dreeni haavasta. Kääntymiset oli tuskaa. Silti vaikutelma että ainakin osa alkuperäisestä kivusta oli jäänyt leikkauspöydälle. Toipuminen etene sitten hyvin ja lääkitykset vähennettiin. Pääsin kävelemään ns EVA.lla. Kahden päivän päästä pääsin kotiin vaimon hyvään hoitoon. On se mukava kun vaimo laittaa sukat jalkaan aamulla.
Kyllä se tästä etenee pikkuhiljaa. Olen saanut jalkani takaisin.